Wanhanajan hammastahna

Kahvin, viinin yms. jättämät tummentumat puhdistuvat hampaista, kun peset ne kerran viikossa wanhanajan konstein. 

Laita harjalle ruokasoodaa ja suolaa ja harjaa hampaat puhtaiksi. Sooda on tehokas pinttymien poistaja ja toimii hyvin myös hampaissa. Maku ei ole kaikkein miellyttävin, mutta hampaat puhdistuvat hyvin. 



  

Luonnollinen aurinkovoide

Ihoa voi suojata auringolta myös luonnonmukaisesti, ilman aurinkovoiteiden haitallisia kemikaaleja. Koska luonnon omissa aineissa ei ole kemikaalein aikaansaatuja hurjia suojakertoimia (jotka nekään eivät muuten suojaa syöpää aiheuttavilta säteiltä), kannattaa pitää mielessä kohtuus auringossa olon suhteen.  

Luonnonmukaista aurinkosuojaa saat seuraavilla aineilla:

- Kookosöljy 

(Sopii helpommin ruskettuville. On ihana ihon hellijä myös auringonoton jälkeen)

- Kookosöljy + kaakaovoi + sheavoi (tämä yhdistelmä suojaa herkkäihoisia pelkkää kookosöljyä tehokkaammin)

Kookosöljyä, kaakaovoita ja sheavoita löydät luontaistuotekaupoista. 

Jos ihosi kaikesta varovaisuudesta huolimatta palaa auringossa, aloe vera antaa nopean avun.  

Ohessa vielä pari muistettavaa asiaa auringosta:

- Iho muistaa palamisen vielä vuosikymmenien päästä, ja erityisen hyvin se tallentaa lapsuuden ja nuoruuden aikaiset palamiset. Mieluummin siis liian vähän kuin liikaa aurinkoa kerralla.

- Aurinko on paahtavimmillaan klo 11-14 välisenä aikana, jolloin paras paikka iholle on varjo.     

- Jos käytät aurinkovoidetta, muista sivellä sitä ajoissa, n. 30 min ennen aurinkoon menoa, jotta se ehtii imeytä ihoosi ja antaa siten paremman suojan. 

P.S. Mielenkiintoista tietoa aurinkovoiteiden kemikaaleista löydät Kemikaalicocktail-blogista.

Pihkasta apua haavoille

Vanha kansa sen tiesi: kuusenpihkasta valmistettu voide parantaa vaikeatkin haavat. Nyt asia on todistettu myös tieteellisesti. Lääkäri Aarno Sipponen on paneutunut aiheeseen väitöskirjassaan, joka tarkastettiin Helsingin yliopistossa eilen. 
Pihka on voimakkaasti antibakteerista, minkä lisäksi sen sisältämien hartsihappojen arvellaan vaikuttavan paranemismekanismeihin.Tutkimuksessa pihkan todettiin torjuvan erilaisia tauteja aiheuttavia bakteereja, mm. vaikeiden sairaalabakteeriepidemioiden takana olevia, tavallisimmille antibiooteille vastustuskykyisiä MRSA ja VRE-bakteereja. 
Tutkimuksessa kuusenpihka paransi painehaavoja paremmin kuin lääketieteellinen hoito. Jopa sitkeidenkin haavojen paranemisvauhti oli noin pari millimetriä päivässä. Pihkasalva on jo käytössä monissa hoitopaikoissa, ja sitä kannattaisi Sipposen mukaan kokeilla myös huonosti paraneviin sairaalabakteerin tulehduttamiin haavoihin. 

Pihkavoidetta voi käyttää haavoihin (jopa säärihaavat), pykimiin, paiseisiin ja kynsisieniin. 

Pihkavoidetta voit ostaa mm. täältä

Pihkavoidetta voi valmistaa myös itse perinteisin menetelmin keittämällä. Keittäessä pihkasta erittyy melko voimakas tuoksu, joten kunnon tuuletusmahdollisuus on tarpeen. 

PIHKAVOIDE

tarvitset:
- pehmeää kuusen pihkaa
- tuoretta sian ihraa tai valkovaseliinia   (säätele notkeutta rasvan määrällä)
- kananmunan keltuainen suurustamiseen
- sideharsoa

- Keitä pihkaa hiljaisella tulella n. 10 min 
- Kaada sula pihka sideharson läpi toiseen kattilaan 
- Lisää rasva. Jos käytät perinteistä sian ihraa, varaudu keittelemään sitä hieman, jotta  saat sen sulamaan. 
- Lisää raakaa kananmunan keltuaista suurustamaan voide
- Kaada lasipurkkiin. Annan jäähtyä ennenkuin suljet kannen. 

- Sivele haavalle päivittäin. Vanha kansa peitteli pihkaisen haavan kaulitulla kaalin lehdellä, ennen haavan sitomista. 

Rintatulehduksen hoito kotikonstein

Rintatulehdus on imettävälle äidille ikävä yllätys, joka kuitenkin on onneksi hoidettavissa myös kotikonstein, ilman antibiootteja. Antibioottien ikävä puolihan on se, että myös vauva joutuu saamaan niistä osansa maidon välityksellä. Tätä ongelmaa ei luontaisella hoidolla tule. Lisäksi luontaiset menetelmät tepsivät yleensä suht nopeasti. 

Hoitoon tarvitset :
- maitorahkaa
- valkokaalia

- Kaulitse 1-2 kaalin lehteä kevyesti niin että rakenne  rikkoutuu.  
- Valele tulehtuneelle rinnalle runsaasti maitorahkaa. Aseta päälle kaalin lehdet.
- Anna vaikuttaa 1 h, ja pidempäänkin jos mahdollista. 
- Toista tarvittaessa jonkin ajan kuluttua.

- Jos rinta on pahasti tulehtunut ja "tukossa" eli maito pakkautuu rintaan, saat tukoksen sulamaan, kun laitat kaalin päälle muovia ja sen päälle lämpimäksi kostutetun pyyhkeen. Pyyhe saa olla niin kuuma kuin ihosi kestää. Laita sen päälle vielä toinen muovi ja lopuksi lämmin peitto, villapaita tms. Kastele pyyhe uudelleen kuumalla vedellä, kun se alkaa jäähtyä. Haudo rintaa tällä tavoin kunnes saat "lypsettyä" maitoa rinnasta ja tiehyet alkavat avautua. 

Kaalihaude toimii yleensä nopeasti ja tulehdus helpottaa tuntien kuluessa. Jos tulehdus on sitkeä eikä kaalihaude ala auttaa, löytyy apu homeopaatilta. Homeopaattisilla lääkeaineilla rintatulehdus helpottuu yleensä nopeasti. Sinua lähimmän homeopaatin löydät täältä.  

Avokadonaamio kasvoille

Valmistat helpon ja kosteuttavan kasvonaamion avokadosta, hunajasta ja kaurahiutaleista. Avokado ja hunaja kosteuttavat ihoa, kaurahiutaleet tasapainottavat ja rauhoittavat. 

- 1 kypsä avokado
- 2 rkl hunajaa
- kaurahiutaleita

Sekoita avokado ja hunaja, lisää joukkoon kaurahiutaleita kunnes seos on sopivan paksuista. Levitä kasvoille ja anna vaikuttaa 15 min. Poista kevyesti sormenpäillä pyöritellen ja huuhtele haalealla vedellä.  

Tämä määrä riittää pariinkin naamioon, joten voit säilyttää yli jäävän osan jääkaapissa ja uusia hoidon seuraavana päivänä.  

Astianpesukoneen puhdistus sitruunahapolla

Kalkki- ja rasvasaostumat heikentävät pesutulosta ja lyhentävät astianpesukoneen ikää. Kone kannattaa siis puhdistaa säännöllisesti. Voit poistaa kalkin luonnonmukaisesti apteekeista saatavalla sitruunahapolla.   

Jos sitruunahappo on astainpesukoneellesi uusi tuttavuus, selvitä sen soveltuminen koneellesi. Aloita käyttö varoen 2-3 tl:lla. Jos tulos ei ole toivotunlainen, voit nostaa määrän 4-5 tl:aan.    

- Annostele sitruunahappo pesuainelokeroon ja pese kone tyhjänä normaalilla pesuohjelmalla. 

- Pysäytä kone huuhteluvaiheen jälkeen, ennen kuivausvaihetta, sillä puhdistuksen irrottamat sakat saattavat muutoin kiinnittyä uudelleen koneeseen. 

- Pese kone vielä uudelleen tyhjänä konetiskiaineen kanssa. 

Ikkunanpesu etikalla

Kevätaurinko alkaa viimein iloisesti pilkistellä harmaan pilvipeiton rakosista - ja paljastaa samalla ikävästi paksun pölykerroksen ikkunoissa! Saat ikkunat helposti kirkkaiksi mummon vanhoilla nikseillä. 

- Tipauta ämpärilliseen lämmintä vettä muutama tippa tiskiainetta ja kaada sekaan kunnon loraus (1-2 dl) etikkaa. Pese, ja tarvittaessa huuhtele puhtaalla vedellä.

- Kuivaa lopuksi lastalla ja nukkaamattomalla kankaalla (vanhat liinavaatteet ja paitapuserot päätyvät meillä elinkaarensa loppupäässä mm. siivousrievuiksi ja ovat aivan parhaita ikkunoiden kuivauksessa).  

- Kiillota sanomalehdellä. Sanomalehti saa ikkunat säihkymään!

- Vältä ikkunanpesua suorassa auringonpaisteessa. Auringon lämpö kuivattaa pesuaineen liian nopeasti, jättäen ikäviä likaraitoja ikkunaan, jolloin joudut tekemään kaksinkertaisen työn.

Hunajainen kasvonaamio

Tästä herkullisesta kasvonaamio-kuorinnasta on tullut osa sunnuntain omaa hemmotteluhetkeäni. Naamio on ihoa hellivä ja ihon pintaa hellästi kuoriva, minkä lisäksi se on nopea ja helppo valmistaa. Ainekset ovat edullisia ja löytyvät ruokakaapista. 


- 1-2 rkl hunajaa
-  sokeria  (itse käytän intiaanisokeria)
-  kaurahiutaleita
-  hieman kookos- tai oliiviöljyä, jos haluat naamiostasi helpommin levittyvän

En yleensä mittaile aineita vaan ripsautan hunajan joukkoon sopivan määrän sokeria ja kaurahiutaleita. Hiutaleet tekevät naamiosta herkästi paksun, joten niiden määrän kanssa kannattaa aloittaa varovasti. Lisää joukkoon hieman kookos- tai oliiviöljyä, jos haluat naamiosta helpommin levittyvän. 

Levitä kasvoille ja anna vaikuttaa 1/2 tuntia. Saunan lämpö lisää vaikutusta. Kostuta iho ja poista naamio kevyesti sormenpäillä pyöritellen. Naamion ja kuorinnan jälkeen iho on sileä, pehmeä ja joustava.   

Samoilla aineilla voit valmistaa myös koko kehoa hellivän hoito-kuorinnan esim. ennen saunaan menoa.

Kissan BARF-ruokinta

Ehdin tuossa aiemmin kirjoittaa koirien barffauksen perusteista. Nyt löytyy viimein aikaa istahtaa sohvan nurkkaan kirjoittamaan myös kissojen raakaruokinnasta! Itselläni on kokemusta kolmen kissan verran sekä teollisesta ruoasta että raakaravinnosta, ja ero eri ravintoa syöneiden kissojen voinnissa on ollut selkeä. Ensimmäinen kissani, nyt jo pois nukkunut ikäneito, söi ikänsä teollista ruokaa: kuivaraksuja ja purkki-/pussiruokaa. Parivuotiaana Hessu-neiti sairastui ensimmäisen kerran virtsakiviin, ja virtsakivikierre jatkui enemmän ja vähemmän aktiivisena loppuelämän ajan. Lopulta hän sairastui niin pahaan munuaisten vajaatoimintaan (joka oli epäilemättä lähtöisin samasta alkulähteestä kuin virtsakivet), että oli armeliasta nukuttaa hänet "tuon ilmasiin". Hessun vatsa toimi miten sattuu ja oksennuksiakin löytyi vähän päästä milloin miltäkin matolta. Karvaa leijaili ilmassa jatkuvasti, mutta luulin sen olevan jotenkin ominaista kissoille. Lisäksi Hessu oli lähes koko ikänsä melko tukeva neito, vatsa roikkui kuin Karvisella, ja nälkä tuntui vaivaavan jatkuvasti, vaikka miten paljon olisin ammentanut Latzia ja Whiskasia lautaselle. 

Nykyisten kissojemme kanssa tutustuin raakaravintoon, ja ero sekä terveydessä, turkin kunnossa, vatsan toiminnassa, "vyötärön mitassa" että ruokahalussa on ollut selkeä aiempaan verrattuna. Kissat pysyvät kylläisinä kahdella ruokinnalla päivässä, uloste on kauniin kiinteää ja huomattavasti hajuttomampaa kuin Hessulla aikoinaan, karvoja irtoaa selvästi vähemmän eikä oksentelun tarvetta ole ollut. Lisäksi kissat ovat pysyneet terveinä ja hoikkina. 

Mistä on teolliset kissanruoat tehty

Aikoinaan oli melkoinen järkytys ensi kertaa lukea mitä teollinen ruoka todellisuudessa sisältää. Järkytys (ja myös syyllisyys) oli suuri, koska aloin samalla ymmärtää, miksi Hessu oli sairastunut virtsakiviin ja muniaisen vajaatoimintaan, kärsinyt vatsaongelmista, oksennellut ja tiputellut karvojaan - lihomisesta puhumattakaan. Olin luullut kissani saavan kaiken tarvitsemansa kaupan ja eläinlääkärin valmisruoista. Todellisuudessa teolliset ruoat on tehty pääosin hiilihydrateista, joita kissan elimistö ei juurikaan pysty hyödyntämään. Luontaisessa ruokavaliossa kasviperäisiä hiilihydraatteja on pari prosenttia, teollisessa muonassa kymmeniä prosentteja (jopa 50 %). Hiilihydraatit ovat kissalle monin tavoin haitallisia: ne heikentävät eläinproteiinin sulamista, rasittavat haimaa ja altistavat diabetekselle, vaikuttavat vatsan bakteeritasapainoon aiheuttaen suolisto-ongelmia ja oksentelua, heikentävät verensokerin tasapainoa, muuttavat virtsan ph-arvoa emäksiseen suuntaan tehden siitä otollisen kasvualustan struviittikiteille, altistavat hammaskivelle, ja kerryttävät vatsan ympärille alati suurempia "vuosirenkaita". Lisäksi proteiiniköyhä ruoka pitää yllä jatkuvaa näläntunnetta. 

Kissan luontainen janon tunne esim. koiriin verrattuna on heikko, mikä johtuu siitä, että kissan elimistö on muovautunut ottamaan tarvitsemansa nesteen ravinnosta. Raksuja syövä kissa ei näin ollen välttämättä tunnista janon tunnetta, vaikka ruoan kosteusprosentti olisi niinkin alhainen kuin 8 %  (eikä kymmeniä prosentteja kuten sen luontaisissa saaliseläimissä). Vaikka kuivamuonaa syövä kissa joisikin "paljon", on sen virtsa vähäisempää ja väkevämpää, sillä kuivamuonan hiilihydraatit sitovat nestettä, jolloin juotu neste poistuu pääosin ulosteen mukana - ei virtsassa kuten kuuluisi. Ajan myötä virtsan kierto hidastuu, se alkaa seisoa rakossa, tulehtuu ja kiteytyy virtsakiviksi.  

Kissan elimistö tarvitsee proteiinia voidakseen hyvin. Teollisten ruokien proteiinien taso ei kuitenkaan päätä huimaa. Liha on kallista, mistä syystä se korvataan usein "eläinperäisillä ja lihasivutuotteilla". Tämä tarkoittaa mm. kaikenkarvaista teurasjätettä kuten ihmisravinnoksi kelpaamattomia ruhon osia, kiveksiä, karvoja, nahkaa, kavioita, höyheniä, sarvia, villoja ja kanan jalkoja. AAFCO:n (Association of American Feed Control Officials) mukaan teollisessa lemmikkien täysravinnossa saa lisäksi käyttää täyteaineina mm. sahanpurua, kuivattua lantaa, hiekkaa, puuta, pakkausmateriaaleja ja selluloosaa. Valtaosa Suomessa myytävistä lemmikkien ruoista valmistetaan Yhdysvalloissa. 

Teollisten ruokien rasvat ovat pahimmillaan peräisin ihmiskäyttöön kelpaamattomista eltaantuneista rasvoista. Pilaantunut rasva on hyvin haitallista ja kuluttaa elimistön A- ja E-vitamiineja. Jos rasva lisäksi on kuumennettua tai käsiteltyä, (kuten teollinen ruoka aina on) suurin osa sen hyvistä ominaisuuksista on kadonnut. Teolliset ruoat sisältävät myös säilöntä-, väri- ja makuaineita, joista suuri osa on keinotekoisia, ja osaa niistä ei saa käyttää ihmisten ruokaan. Säilöntäaineet (pussin kyljessä merkittyinä "EU:n hyväksymät antioksidantit") voivat mm. estää veren valkosolujen muodostumista, heikentää immuunijärjestelmää ja estää glukoosin imeytymistä. Lisäksi monia niistä ei saa käyttää ihmisravinnossa syöpäriskin vuoksi. 

Kuumentamisprosessi tuhoaa valmisruoista suuren osan vitamiineista, entsyymeistä, aminohapoista, kivennäisaineista ja bakteereista. Kypsennetty ravinto on siis kuollutta ravintoa, johon valmistusprosessin loppuvaiheessa lisätään keinotekoisia vitamiineja ja kivennäisaineita. Useat lisätyt keinotekoiset vitamiinit , mm. C- ja E-vitamiini ovat kuitenkin heikosti säilyviä ja alkavat vähentyä jo pakkausvaiheessa. Koska lemmikkien ruoille on usein ilmoitettu melko pitkä säilyvyysaika, ehtii suuri osa pussin kyljessä ilmoitetuista vitamiineista ja kivennäisaineista tuhoutua jo säilytysvaiheessa. 

BARF

Barf on lyhenne sanoista Bones And Raw Food ja tarkoittaa siis raakaruokintaa eli paluuta luonnonmukaiseen ruokintatapaan. Ruokavaliossa pyritään jäljittelemmään kissojen villien sukulaisten luontaista, lajityypillistä ravintoa ja unohdetaan teolliset tuotteet. Barffauksesta moni kissa on saanut avun vatsa-, iho-/turkki-, allergia, virtsakivi-, diabetes-, ylipaino- ym. ongelmiin.    

Kissan luomuateriassa Hiiressä on:

70 % vettä

14 % proteiinia

10 % rasvaa

1-2 % hiilihydraatteja

1 % kuitua

vitamiineja ja hivenaineita 

Pääperiaatteet

Kissan ruokavalio pitää sisällään sopivassa suhteessa hyvin sulavia luisia lihoja, lihaslihoja, sisäelimiä, kalaa, munankeltuaista sekä öljyä. Olennaista on syöttää kissalle useamman eläimen lihaa ja muistaa kalkin lähteet sekä riittävä A- ja D-vitamiinien saanti.  Teolliset ruoat, kasvikset ja viljat eivät kuulu kissan raakaruokavalioon. Itse tosin poikkean tästä säännöstä n. kerran viikossa kiehauttamalla kissoille pienessä vesimäärässä seitä, johon lisään ripauksen kaurahiutaleita kuitulähteeksi vatsan toimintaa tukemaan.  

Lihaisat luut

Noin kolmannes kaikesta lihasta tulisi olla luupitoista, eli luisia lihoja kuten broilerin siipiä, kauloja tai koipia. Ne voi antaa sellaisenaan tai hienontaa lihamyllyssä. Lisäksi joissain raakaruokaa myyvissä liikkeissä on saatavana pakastettuja hiiriä, joita voi antaa sellaisenaan. 

HUOM! Luisia lihoja ei saa koskaan kypsentää! Pehmetessään luut muuttuvat vaarallisen säröileviksi ja voivat vahingoittaa suolistoa.   

Kissa tarvitsee ravinnostaan sopivassa suhteessa kalkkia ja fosforia (1,2 : 1). Luuttomassa lihassa on fosforia, mutta kalkkia tulee vain luista. Jos kissan ravinto painottuu pelkästään luuttomaan lihaan, on fosforin saanti huomattavasti runsaampaa kuin kalkin, jolloin fosfori alkaa kuluttaa kehon kalkkivarantoja. Tämä voi pahimmillaan johtaa luut pahoin haurastuttavaan kalkinpuutostilaan (paper bone disease). Etenkin pentujen kohdalla on tästä syystä tärkeää huomioida riittävä kalkin saanti.   

Liha

Kissalle voi tarjota vaihdellen kaikenlaisia lihoja: kanaa, porsasta, nautaa, kalkkunaa, lammasta, peuraa, hirveä, hevosta... Liha tarjotaan raakana, sillä kypsennys tuhoaa B-vitamiineja ja tauriinia. 

Myös kalaa ja katkarapuja voi tarjota vaihdellen lihan ohella. Rasvaiset kalat sisältävät kuitenkin paljon rasvaliukoisia vitamiineja, joiden yliannostusvaaran vuoksi niitä tulisi antaa kissalle korkeintaan kerran viikossa. Järvikalat kannattaa aina muistaa kypsentää loisvaaran vuoksi. 

Sianliha ja kana puolestaan sisältävät runsaasti omega-6 rasvahappoja, joiden liika saanti voi johtaa elimistön tulehdusherkkyyteen. Kannattaa siis totuttaa kissa erilaisten lihojen makuihin ja antaa niitä vaihdellen.

Raa'an lihan syöttäminen kissalle on turvallista, sillä kotimainen liha on tarkastettua. Jos lihaan kuitenkin olisi eksynyt bakteereja, on terveen kissan vatsan pH riittävän hapan tuhoamaan haitalliset bakteerit kuten salmonellan. Lisäksi suuri osa taudinaiheuttajista kuolee pakastuksen yhteydessä.  Itse kaadettu riista kannattaa varmuuden vuoksi käyttää aina pakastimen kautta. 

Sisäelimet

Kissan on hyvä syödä sisäelimiä (broilerin, sian tai naudan sydäntä, broilerin kivipiiraa, mahaa, munuaista, kieltä tai maksaa) 1-2 kertaa viikossa. Sisäelimissä on runsaasti kissalle tärkeää tauriinia. Sydän on oivallinen tauriinin lähde, ja itse asiassa lihas, joten sitä voi huoletta antaa useamminkin, osana ruokavalion lihaisaa osuutta. Myös kieli on lihas, joten sitäkin voi antaa useammin. Maksa ja munuaiset sisältävät runsaasti A-vitamiinia, joten niiden saanti kannattaa rajoittaa yhteen kertaan viikossa. 

Pennulla tauriinin puutos voi pahimmillaan johtaa sokeutumiseen, odottavalla kissalla epämuodostuneiden tai kuolleiden pentujen syntymiseen. 

Vinkki! Jauhetun maksan voi pakastaa käteviksi annospaloiksi jääpalapusseihin, ja sulattaa yhden palan muun ruoan joukkoon kerran viikossa.  
Munuaiset kannattaa viillellä pitkittäin ja liottaa runsaassa vuolaassa vedessä kuona-aineiden poistamiseksi.

Rasvahapot

Proteiinien lisäksi kissat tarvitsevat rasvaa, jota pitäisi olla n. 10 % ravinnosta. Kissa kestää melko suuren määrän rasvaa lihomatta, ja etenkin vanhenevalle kissalle se on turvallinen energianlähde. Omega-6 rasvahappoja on luonnostaan sian- ja kanalihassa, omega-3:a rasvaisissa kaloissa ja merenelävissä. 

Vesi

Vaikka kissa saakin pääosan tarvitsemastaan nesteestä täysipainoisesta raakaravinnosta, on syytä pitää saatavilla myös raikasta vettä. 

Muuta

Kissalle voi antaa hapanmaitotuotteita, juustoa ja kermaa herkuksi, jos kissan vatsa niitä kestää.  

Kananmunan keltuaisessa on A-vitamiinia, joten sitä voi antaa kissalle raakana silloin tällöin. Valkuaista kannattaa kuitenkin välttää, sillä sen sisältämä avidiini tuhoaa kissalle tärkeää B-vitamiini biotiinia. 

Kauran- tai vehnänorasta on hyvä pitää kissan saatavilla sillä ne ovat oivallisia entsyymilähteitä. Lisäksi oraat puhdistavat suolistoa karvoista.   

Herkkupaloiksi voi antaa kuivattuja pikkukaloja tai uunin alatasolla matalalla lämmöllä kuivattuja pieniä broilerin sydämen paloja.  

Ravintolisät

Kalkin saannin turvaamiseksi ruoan sekaan voi kerran viikossa jauhaa pestyn ja kuivatun kanamunan kuoren. Jos kissa ei suostu syömään luisia lihoja missään muodossa, on erityisen tärkeää turvata kalkin saanti kalsiumlisällä.   

Rasvahapot (omegat 3 ja 6 sopivassa suhteessa) pitävät ihon ja turkin kunnossa ja osallistuvat solujen rakennukseen. Sian ja kanan liha sisältävät runsaasti omega-6 rasvahappoja, kala ja kasviöljyt omega-3 rasvahappoja. Lihansyöjälle muodostuu kuitenkin herkästi rasvahappojen epätasapaino, ellei omega-3:n riittävää saantia turvata kalaöljyn avulla. (Kalanmaksaöljyä kannattaa kuitenkin välttää A-vitamiinin vuoksi.)   

Omega-3:n tarve saattaa oireilla turkin takkuisuutena, ihon hilseilynä tai kutinana, sekä erilaisina paikallisina ihotulehduksina.  

Lihassa, maksassa ja munuaisissa on runsaasti B-vitamiineja, mutta koska säilytys (kuten pakastaminen) tuhoaa niistä osan, on B-vitamiinilisäkin usein paikallaan. 

B-vitamiinivajeeseen viittaavat mm. kehno karvanlaatu, iho-oireet, laihtuminen ja ripuli. 

D-vitamiinia kissa saa rasvaisista kaloista sekä kalaöljystä.

Probiootit (Esim. Probiootti+) pitävät huolta suoliston bakteeritasapainosta, joten niitä kannattaa antaa kuureina silloin tällöin, ja erityisesti jos kissa on ollut sairaana. 

C-vitamiinikuurin voi antaa tukihoidoksi sairauden, tiineyden ja imetyksen aikana. 

Jos kissa ei suostu koskemaan maksaan, munuaisiin, munankeltuaiseen tai rasvaiseen kalaan, voi olla hyvä antaa silloin tällöin A-vitamiinia. 

Raakaruokintaan siirtyminen

Jos olet tottunut ruokkimaan kissasi teollisilla tuotteilla, voi barffauksen opettelu vaatia alussa hieman totuttelua paitsi kissaltasi, myös sinulta. Pääperiaatteet oppii kuitenkin nopeasti, sillä barffaus on varsin joustava ruokintatapa. Kissat ovat tunnetusti valikoivia elleivät jopa nirsoja ruokiensa suhteen, joten kissojen kohdalla raakaravintoon siirtyminen ei aina käy aivan käden käänteessä. Kissa saattaa alussa jopa kokonaan kieltäytyä koskemasta raakaan lihaan, koska se ei sisällä samoja keinotekoisia maku- ja hajuaineita joihin se on tottunut. Kannattaa siis aloittaa pehmeästi ujuttamalla pieniä lihapaloja tutun ruoan joukkoon, ja lisätä vähitellen lihan määrää. Myös eri lihalaatuja kannattaa jo tässä vaiheessa vaivihkaa vaihdella, jotta vältyttäisi myöhemmin eri lihoihin totuttamiselta. Jos raakaan lihaan totuttelu on kovin työlästä, kannattaa aloittaa lihatiskin maukkaammasta tarjonnasta ja siirtyä vähitellen eläimille tarkoitettuihin rustoisempiin ja luisempiin lihoihin. Kannattaa myös muistaa, että kissa ei kuole nälkään niin kauan kuin lautasella on tuoretta ruokaa. Ennenpitkää hän taipuu maistelemaan uutta ruokaa, kun huomaa, ettei parempaa palvelua ole tarjolla.        

Raakalihaa ja luita löydät mm. näistä liikkeistä

- Murren Murkina (Helsinki Pukinmäki, Espoo Mankkaa )
- Mustin Muona
- Vauhti-Raksu
- Musch jälleenmyyjät

Pohjaan palaneen kattilan puhdistus

Pohjaan palaneiden kattiloiden puhdistus voi joskus olla yhtä tuskaa! Karhunkieliä kuluu ja kynnet katkeilevat, hermoista puhumattakaan! Tässä pari toimivaa niksiä puhdistamista helpottamaan:

- Laske kattilan pohjalle pari cm vettä niin että pohja peittyy, ja laita kuumenemaan liedelle. Lisää reilusti ruokasoodaa (esim. 3 rkl). Voit lisätä myös hieman sitruunamehua sillä happo auttaa pinttymien irrotuksessa. Anna seoksen kiehahtaa. Anna vaikuttaa n. 30 min ja hankaa pinttymät irti. Tarvittaessa toista käsittely. 

- Kostutettu sokeripala on aivan ykkönen pinttymien hankaamisessa! Kostuta sokeripala ja hankaa pohjaan palaneen kattilan pohja puhtaaksi. Myös lieden pinttymät lähtevät kostealla sokeripalalla mainiosti irti. Toimii myös uunin puhdistuksessa. 

Positiivisuus kannattaa!

Osui silmiin juttu negatiivisuudesta ja sen vaikutuksista aivoihin. Oli taas hyvä muistutus siitä miksi katse kannattaa suunnata valoon ja täyttää päivä iloa tuovilla asioilla! 
Jutun löydät täältä. 

Koiran BARF-ruokinta

Meillä on kotonamme pienimuotoinen eläintarha, jota olemme jo pitkään ruokkineet raakaravinnolla, ja tuli tuossa koiria ruokkiessa mieleen, että voisinpa laittaa blogiin myös barf-tietoa. Barffaus (bones and raw food) tarkoittaa siis raakaruokintaa eli paluuta luonnonmukaiseen ruokintatapaan. Ruokavaliossa pyritään jäljittelemään koirien villien sukulaisten ruokavaliota ja unohdetaan teolliset tuotteet. Barffauksesta moni koira on saanut avun vatsa-, iho-/turkki-, allergia-, ylipaino- ym. ongelmiin. 

Jos olet tottunut ruokkimaan lemmikkisi nappuloilla, voi barffauksen opettelu vaatia alussa hieman totuttelua paitsi koiraltasi, myös sinulta. Pääperiaatteet oppii kuitenkin nopeasti, sillä barffaus on varsin joustava ja salliva ruokintatapa. Pentujen kanssa tulee tietysti olla tarkkana, jotta pentu saa ravinnosta kaiken tarvitsemansa kasvuun ja kehitykseen.  

Pääperiaatteet

Ruokavalion pääperiaatteena on tarjota kaikki ruoka raakana:
60 % raakoja lihaisia rustoluita (liha-luusuhde 50-50%),  40 % kasviksia, lihaa, sisäelimiä ja kalaa. Liha ja kasvikset tulisi antaa eri aterioilla, jotta elimistö pystyy hyödyntämään ne paremmin, mutta voit myös valmistaa kasvislihasekoitusta. Vilja ei kuulu barffaukseen, mutta meillä tästä säännöstä poiketaan quinoan ja joskus myös kaurapuuron ja tumman riisin muodossa.  

Rustoluiden avulla varmistat oikean kalkin, fosforin ja magnesiumin saannin, minkä vuoksi on tärkeää, että koira pystyy syömään myös luu/rusto-osan luista ja siivistä. Pelkän lihan antaminen johtaa ennenpitkää suolisto- ja iho-ongelmiin, joten kasvisten antaminen on tärkeää. Kasviksista koira saa suuren osan vitamiineista ja hivenaineista sekä kuidusta. Sisäelimiä kannattaa antaa pieniä määriä 1-2 krt viikossa. 

Koska koiran ruoansulatuselimistö on lyhyt, tulee tarjotun ravinnon olla korkealaatuista hyvin sulavassa, pieneksi pilkotussa muodossa. 

Tarjoile ruoka huoneenlämpöisenä. Pidä raikasta vettä aina saatavilla.

Seuraa koirasi vatsan toimintaa säännöllisesti. Jos uloste kovettuu ja kakkaaminen on vaikeaa, anna kasvis(liha)sekoitus alkupalaksi ja vasta sen jälkeen rustoluut tai anna rustoluita vain joka toinen tai kolmas päivä. 

HUOM! Luita ei saa koskaan kypsentää! Pehmetessään ne muuttuvat vaarallisen säröileviksi ja voivat vahingoittaa suolistoa.   

Ruokavalioon totuttelevalle koiralle helpoiten sulavia luita ovat broilerin siivet ja kaulat, myös possun kylkiluut käyvät. Myös pennut ja pienet koirat voivat syödä näitä kaikkia. Jos koiralla ei ole kokemusta luiden syönnistä, voi sitä aluksi joutua opettamaan pureskelutaidoissa ja pitämään kiinni luun toisesta päästä (lähinnä etteivät kaulat katoa yhdellä hotkaisulla vatsaan), mutta koirat oppivat kyllä nopeasti. 

Ajanvieteluiksi sopivat suuremmat luut kuten naudan tai hirven sääriluut.

Liha-aterialla voi tarjota mitä tahansa lihaa sekä sisäelimiä (kuten sydäntä, munuaisia ja mahaa). Maksaa on hyvä antaa pieni määrä kerran viikossa, sillä siitä koira saa A-vitamiinia. Myös kalaa on hyvä antaa 1-2 kertaa viikossa D-vitamiinin ja omega 3 rasvahappojen vuoksi. 

Kasvikset annetaan raakana ja hienoksi soseutettuna, sillä kasvisten, marjojen ja hedelmien rikotusta solurakenteesta ravintoaineet imeytyvät paremmin ja suolisto saa tarvitsemiaan kuituja. Kasviksiin tottuminen voi viedä aikaa, ja alussa seokseen kannattaa sekoittaa lihaa niin paljon, että se maistuu hyvin. Vähitellen lihan määrää voi vähentää.

Kasvisaterioille sopivat lähes kaikki kasvikset mitä itsekin syöt, myös idut ja sienet. 
Palkokasvit, sipuli, raaka peruna, valkokaali, tomaatti, paprika, munakoiso ja avokado sekä suola ja mausteet eivät sen sijaan kuulu koiran ruokavalioon.
Kasvissoseeseen voi kerran pari viikossa lisätä kananmunan kuorineen (kuoret hienoksi jauhettuna) kalkin saannin turvaamiseksi. 
Voit lisätä vaihtelevasti mukaan myös valkosipulia, nokkosta ja yrttejä, sekä keväisin voikukan lehtiä.

Maitotuotteista ranskankerma, viili, rahka, maustamaton rasvainen jogurtti ja raejuusto sopivat sellaisenaan annettaviksi tai kasvissoseen joukkoon lisättyinä. Kevyttuotteet ja margariinit eivät kuulu koirien ruokavalioon, sillä koirat tarvitsevat rasvaa ja pystyvät muuttamaan sen energiakseen.  

Lisää soseeseen päivittäin kylmäpuristettuja öljyjä monipuolisesti vaihdellen (rypsi-, Udo's oil, kookos-, pellavansiemen-, vehnänalkio-, helokki-, lohi). Myös C-vitamiini (ei-askorbiini- pohjainen), merileväjauhe, oluthiiva, E-vitamiini ja Probiootit ovat hyvä lisä.    

Seuraavassa tarkempia ohjeita. 

Raakaruokinnassa tarvitset

-  vasara (kumipäinen suuri vasara on tähän tarkoitukseen oivallinen) jäisten rustojen, kylkiluiden ja kanansiipien erotteluun, kanankaulojen murskaamiseen ja jäisten lihaseospötköjen paloitteluun
- kiinalainen keittiöveitsi (Ikeassa halpa ja hyvä malli) jäisten lihapalojen ja -pötköjen annospaloitteluun ennen kotipakkaseen laittoa
- sakset (siipien, kaulojen, rustojen ym isompien palojen pienimiseksi)
- tehosekoitin tai sähköinen sipulisilppuri
- mortteli (kananmunan kuorien, vitamiinien ja yrttien hienontamiseen)
- jääpalapussi tai -levy (raa'an maksan pakastamiseksi annospaloiksi)
- tilaa pakastimessa

Ruokavaihtoehdot

- raaka broilerin siipi tai kaula
- raaka porsaan, lampaan, hirven, poron .. kylkiluu ja rustot
- raaka jauheliha (nauta, porsas, peura, hirvi, kana, lammas, kalkkuna)
- raaka naudan maha
- raaka porsaan, naudan, broilerin maksa ja sydän
- pakastettu, sulatettu raaka kala (lohi, sei, silakka, ahven...)
- raaka kananmuna

- creme fraiche, kermaviili, vuohenmaito, kerma, raejuusto, rasvainen maustamaton jogurtti

- raaka porkkana, kurkku, salaatti, parsakaali, kesäkurpitsa, mustikka, puolukka, karpalo, omena, appelsiini, banaani - kaikki todella ohuena raasteena / soseena.

- quinoa. (Muista huuhdella todella huolellisesti ennen keittämistä.)

Luovutusikäisen pennun ruokinta

8-viikoisena pentusi syö 4 kertaa päivässä reilun 1-2 rkl kerrallaan. Ruoan määrä kasvaa vähitellen iän myötä ja samalla ruokailukerrat harvenevat ensin kolmeen (3-6 kk iässä) ja sitten kahteen (6+ kk) kertaan päivässä. 

- voit pitää pennun saatavilla "puruluina" isoja putkiluita, kokonaisia porkkanoita, parsakaalin varsia sekä isompia kurkun ja omenan paloja.

- yksi aterioista voi sisältää kanansiiven, 2 kanan kaulaa tai sian lihaisan kylkiluun. Kanansiipien nahkaan kannattaa leikata viiltoja, jotta pennun on helpompi saada liha ja myös luut syödyksi. Isot luut ja nivelalueet voi aluksi nuijia vasaralla pehmeiksi. Myös kanankaulat kannattaa alussa nuijia, jotta rusto pehmenee ja pentu pystyy syömään ruston kokonaan. Pidä alussa ruston toisesta päästä kiinni, ettei pentu nielaise rustoa kokonaisena. Kun pureskelutaidot kehittyvät, pystyy pentu pitämään kaulaa kiinni tassuillaan ja repimään sopivia paloja itsenäisesti.  

- 3 muuta ateriaa voit koostaa vaihtelevasti jauhelihasta/ sydämestä/ mahasta sekä kananmunasta, kasviksista ja raejuustosta tai creme fraichesta. Voit jauhaa yhden kananmunan kuoren ruokien joukkoon päivässä. Kerran viikossa voit lisätä joukkoon pienen määrän sisäelimiä kuten maksaa.     

Ravinnon tarve raakaravintoon siirryttäessä

Kun siirryt nappuloista raakaruokaan, on raakaruoan määrä n. 2-3 kertaa annettujen nappuloiden määrä / ateria. 


Kasvis-lihasekoitus    (à la eläinhomeopaatti Jaana Kolehmainen)

Voit tehdä sekoitusta haluamasi määrän ja pakastaa valmiina annospaloina. Varmista, että kasvisten, vihannesten, hedelmien tai marjojen osuus sekoituksesta on vähintään 50-60 % 

- esim. 500-600 gr: salaatti, selleri, porkkana, parsakaali, kesäkurpitsa, punajuuri, kurkku, omena, appelsiini, banaani, mustikka, puolukka... (ainakin 3 eri raaka-ainetta / erä niin, että makeat marjat ovat vähemmistönä)
- esim. 400-500 gr: jauhettua lihaa tai kalaa
- 1 purkki creme fraichea tai rasvaista maustamatonta jogurttia
- 1-2 raakaa munaa (jauha myös kuoret)
- 2 rkl pellavansiemenöljyä, Nutrolin-öljyä tms
- 2 rkl kalaöljyä
- 1 "jääpala" maksaa
- 1-2 tl merileväjauhetta
- 2 tl oluthiivaa
- 1000 mg C-vitamiinia (Solgar Ester C)
- 1-2 dl keitettyä quinoaa
- 1/2 purkkia raejuustoa
Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi massaksi ja pakasta annospusseihin. 

- lisää päivittäin ennen ruokailua:
   - E-vitamiini (esim. 100mg / 5 elopainokiloa)
   - kalanmaksaöljy (1-2 ml / 5 elopainokiloa)
   - Probiootteja 1 kapseli / päivä


 Raakalihaa ja luita löydät mm. näistä liikkeistä

- Murren Murkina (Helsinki Pukinmäki, Espoo Mankkaa )
- Mustin Muona
- Vauhti-Raksu
- Musch jälleenmyyjät